sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Palmusunnuntai

Pikainen palmusunnuntain tervehdys vielä ehtii...  Palaan kyllä vielä edellisen postauksen kommentteihinne ihan justiinsa, kunhan lapset saadaan nukkumaan...

 Kuulasta ja kepeää -blogin Tuiren innoittamana halusin minäkin palmun. Näin sellaisen jo mielessäni tulevan pergolamme tunnelmanluojana. Niin isoa palmua kuin Tuirella ei ollut enää saatavilla, joten jouduin tyytymään pieneen Japanin käpypalmuun. Tein sen ympärille pääsiäisaiheisen asetelman kevyeen alumiinivatiin.
Virpojat olivat toden totta vitsojaan vääntäneet. Nämä olivat siis tyttöjen ja heidän ystäviensä tuntikausien työn tulos. Ihan kiva kimppu jäi vielä kotiinkin koristeeksi.


 

 
Pieni pääsiäislammas odotti kärsimättömänä virvontakierrosta. Pikkupupu ei vielä päässyt reissuun mukaan.

Tästä oli hyvä apajille lähteä. Lunta talon edessä piisaa, kuten voitte huomata. 
Meillä on luotu ihan omaa virvontakulttuuria pupujen, lampaiden ja kissojen kanssa. Virvontaloru kuuluu näin:

Toivomme taloon siunausta
pääsiäisen iloa!
Tässä kaunis oksa sulle
annathan puolestasi hyvänmielen mulle.
 
Loppuun vielä muutama muu kuva:

Ilahduin ensimmäisestä onnenpotkustani blogistanian arvonnassa. Kovinkaan ahkerasti kun en edes  ole arvontoihin osallistunut. Voitin Rappurallin arvonnasta ihanan Mailegin hiiren.

Siitäkös pikkuprinsessan riemu repesi.

Sitten vielä kysymys puutarhaneroille: Tämä omppupuu teki viime syksynä todella isoja omenoita. Nyt siinä on selkeästi kaksi latvaa. Pitääkö noista toinen latva leikata ja kuinka pitkäksi sen pätkän jätän? Kaunis kiitos neuvoista!


Ihanaa uutta viikkoa kaikille pupusille!

XXX
VillaVaahtokarkki

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pikkuisten huoneessa

Päivittelen jälleen sitä samaa mitä monet muutkin, eli viikon nopeaa vierähtämistä. Piti keretä kylppäriäkin kuvailemaan, mutta helpompi oli ottaa kamera viikolla mukaan pienten huoneeseen kaiken touhuilun keskelle.
Yhtenä aamuna poika oli hakenut kaikki koristemunat alakerran omenapuunoksista ja päättänyt sijoittaa ne uudelleen. Sain ikuistettua kalsarisankarin (vai pitäisikö sanoa munamiehen) aamupuuhat. Samalla kuvailin huonetta muutenkin, kun en muutoksista ole tainnut erillistä raporttia vielä tänne tehdäkään. Edelleen on mietinnän alla olevia juttuja, jotka pitäisi toteuttaa, mutta nyt huone alkaa olla jo ihan viihtyisä. Aina ennen päiväunia pikkumies yrittää tinkiä äidiltä: "Vähän vielä kokkaillaan, ihan pikkusen vaan...". Seuraavaksi otan kuvia siitä, kun pikkuprinsessan sänky on paikalleen sijoitettuna. Siirsimme sen nimittäin eilen tuon puun kohtaan.
 




Koululeikeissä on oppikirjoina varsin tuoreita ja opetussuunnitelman mukaisia painoksia vuosilta 1957 ja 1962 ---  nimittäin äitini vanha aapinen ja isäni vanha uskonnon oppikirja. Aapisesta tosin puuttuu alkuperäinen kova etukansi. Kaikenlaisia aarteita sitä onkin kirjahyllyynsä joskus onnekseen säilönyt...


 


Ritarikatoksen huipulle ompelin viirin liehumaan. Viirin varressa ja katoksen kiinnityksessä hyödynsin mäkkäri-ilmapallon varsiosaa. Jos jotakuta kiinnostaa, voin kuvata tarkempiakin yksityiskohtia katoksen toteutuksesta. Päiväpeitto puuttuu sängystä edelleen.Viirinauhan ompelu on vielä kesken, samoin kuin ritarin oman vaakunan suunnittelu.
Tästä suunnasta katsottuna seinien lila sävy sopii mielestäni yllättävän hyvin pojan puoliskoon huoneesta, vaikka alunperin huone olikin mietitty vain tytölle. Pojan lelut ja leikkitila autoineen ovat pääosin kellarikerroksessa.
 
Huoneessa on molempien leikkejä varten pikkukeittiö, jonka tein isompien tyttöjen ollessa pieniä. Näissä aikaisemmin otetuissa kuvissa keittiö odotteli vielä uutta allasta. Alunperin altaana oli pieni valkoinen muovivati, joka hajosi rakennusaikana ja jollaisia ei enää ilmeisesti ole myynnissä. Keittiön ehdin uudistaa tähän muotoon jo ennen joulua, mutta kuvia en laittanut aikaisemmin, kun allas vielä puuttui.

 
Viime viikolla löysin sopivan metallisen kulhon, jota varten allasaukkoa piti suurentaa. Pikkumies oli ehtinyt kaivaa jostain timpurinkynän ja avuliaasti piirrellä omat aukkosuunnitelmansa tasoon. Harmittaa, kun menin omassa harmituksessani kumittamaan jäljet ennen kuin ehdin niitä ikuistaa (kynää oli meinaan paljon ja paksusti), mutta ylläolevassa kuvassa on vielä himmeät jäljet taiteilusta. Alla kuva ennen keittiön päivitystä.
Vanha väri oli kermaisen kellertävä, joka sopi silloisiin vanhan kotimme lastenhuoneen Nalle Puh -tapetteihin. Vanhin tyttömme E oli itse ne alle 2-vuotiaana valinnut. Osasi puhua silloin jo kuin ruuneperi, joten pystyi mieltymyksensä "nalle puh pateteista" selkeästi ilmaisemaan. Keittiön keltainen mäntytaso huusi itselleen pikaista päivitystä.


Keittiön yläkaapeissa on MrA:n vuosia sitten tuomia tuliaisposliineja isoille tytöille Bostonista. Pieni keltainen leikkikynttilä on säilynyt omista lapsuudenleikeistäni. Kaapin nupeiksi laitoin lapsekkaat nallet. Aikuisen makuun eivät tosiaankaan mitenkään tyylikkäät, mutta lastenkeittiö saa mielestäni ensisijaisesti näyttää lasten keittiöltä.

 
Keittiössä on isojen tyttöjen taikataikinaruuista jäljellä enää pari hassua joulutorttua. Pitäisi vissiin pienille tehdä uudet leipomukset ja ruuat. Tällä viikolla keittiössä on tehty pääsiäisvalmisteluja ihan oikeasta taikinasta... jota on kiva myös oikeasti syödä :).
 
 Pää- ja apukokki ahkerina.

 Huoneen "tyttömäisempi" puoli on tapettiseinustalla. Luku- ja leikkinurkkauksen katoksen verhoina ovat (yllätys yllätys)  Ikean Knoppa-lakanat.
 
Pieni pöytä ja tuoli ovat peräisin omasta lapsuudestani. Hoitotätini mies oli ammatiltaan vanginvartija ja kalusteet ovat aikoinaan saatu hänen kauttaan. Kalusto kaipaisi kovasti jo kunnostusta lähemmin tarkasteltuna. Ajattelin, että alkuperäisen taidokkaasti koristemaalatun ruusukuvion voisi toteuttaa uudelleen maalattuun pöytään tulostettuna siirtokuvana.

Keittiön vieressä oleva Ikean kellastunut mäntylipasto sai valkoisen maalin ylleen ennen viime joulua.

Maatuska-nukeista oranssi on kirpparilöytö, kaksi muuta ovat Venäjän matkoilta.
Iloinen myyräjuna on täältä.

Nukenrattaat löysin vanhimmalle tytölle vuosia sitten kirpputorilta. Olivat silloin sähkönsiniset ja kangas oli farkkua. Nykyiseen kankaaseen ompelin pätkät mummin nypläämää perintöpitsiä. Tulipa taas näitä kuvia laitettua... Sillä aikaa kun kone pyöritteli hitaasti kollaaseja kasaan, tajusin viimein hyödyntää ajan keittiönkaappeja siivoten:)

Nyt toivottelen leppoisaa lauantaita  --- täällä vielä vitsoja väännetään sunnuntain tourneeta varten.

XXX

VillaVaahtokarkki







perjantai 15. maaliskuuta 2013

Viikkokatsaus


Taas on viikko vierähtänyt vauhdilla. Täällä on sairastettu koko porukalla neljän seinän sisällä pienimmästä suurimpaan. Tuntui, ettei viikkoon ole muuta mahtunutkaan, mutta kun rupesin kameran muistia selailemaan, niin löytyihän sieltä yhtä ja toista juttua, joilla päiviin on tullut vaihtelua.
Naistenpäivänä MrA muisti meitä naisiaan tulppaanikimpulla. Silloin olin vielä itse kunnossa, ja ehkä sille päivälle osunut Me&I-blogitapahtuma oli sopiva piristys arkeen juuri tätä sairasviikkoa ennen. Tapahtumaa emännöivät  Me&I:n edustajat sekä viisi blogistia pääkaupunkiseudulta. Vieraina oli joukko kyseisten blogien lukijoita, joista osalla myös blogin kirjoittaminen on harrastuksena. ( Kuvia tuli ladattua koneelle nyt vain muutamia, kun koneen muistikapasiteetti lähes täynnä...)

"Malja ihanille naisille!" Kuvassa vasemmalla Tuire, jonka lukijana naistenpäivää lähdin viettämään. Toukokuun tytön Hannis, joka oli myös yksi illan emännistä, tuli myös samalta suunnalta, joten koko blogisiskojen  porukka mahtui Tuiren kyytiin (kummankin blogit ovat olleet ensimmäisten joukossa, joita rupesin seuraamaan). Tuireen ja Hannikseen on ollut ilo tutustua blogiharrastuksen myötä.  Tuiren postaus tapahtumasta löytyy täältä.
Jokainen tapahtumaan osallistunut sai kivan yllätyspussin, jossa oli käsi- ja vartalovoide, keväinen pipo ja kaunis servettipaketti. Oikealla Me&I-edustaja Turun suunnalta esitteli kevään malliston ja uutuudet (mukavan kotoisaa murretta puhui:)). Paikallaolijoiden oli tietenkin mahdollista tehdä ostoksia. Sen verran tiukka aikataulu illassa  kuitenkin oli, että kun pöytäseurueen mukavat jutut tempasivat mukaansa, en itse ehtinyt  mallistoon sitten kunnolla tutustuakaan. (No, asian pystyi korjaamaan täällä). Aika meni itsekeskeisesti itselle skinny jeanseja sovittaessa:) Annettakoon se anteeksi näin naistenpäivänä... Olivat muuten tosi hyvät ja pehmeät farkut, sekä kokoluokitukseltaan suorastaan imartelevat... en ole hetkeen mahtunutkaan koon 26 farkkuihin;).
 
Ennen ohjelmaosuutta nautimme ruokaisan salaattipöydän herkullisista antimista. Jälkiruokana kahvia, macaronseja ja minituulihattuja.  Ilta oli oikein mukava --- kiitos järjestäjille ja "emännille"!
Kotona blogitapahtuman päätteeksi jaetut keväiset narsissit pääsivät naistenpäiväkimppua piristämään.


Viime viikonloppuna aloitimme myös projektin, joka on jo kolme vuotta odottanut tekijäänsä. Kylpyamme-reppana on jo kaksi talvea ja kesää makoillut parvekkeellamme. Hyvin on muuten siellä pärjäillyt ankarat säänvaihtelut ja säilynyt moitteettomassa kunnossa suojamuoveineen. Silloin muuttoa ennen se oli ollut tarkoitus saada paikoilleen, mutta työmiehenkin piti päästä joulunviettoon. Ammeen asennus jäi odottamaan saunatilojen valmistumista, koska MrA ei halunnut käydä suihkussa kylpyammeessa. Olin kyllä valinnut ammeen sen perusteella, että siinä oli riittävän leveä ja tasainen pohja myös suihkussa seisomista varten, mutta silti homma ei ole saanut aiemmin oikein tuulta alleen... on tullut prioriteettilistalle kaikkea muuta tärkeämpää. Säilytysolosuhteet huomioiden oli varmasti hyvä, että amme löytyi edulliseen hintaan Bauhausista. A hoiti ammeboxin paikoilleen, josta minä sitten jatkoin etulevyn laattojen asennuksella.
 
 No eihän se ammeen asennus tietenkään riittänyt, vaan piti minun sitten nuhaisena vielä ruveta saumojakin uusimaan... Lattian saumat nimittäin olivat kuluneet yllättävän nopeasti, koska rakennussiivoojat käyttivät ennen muuttoa liian voimakashappoista pesuainetta kylppärin lattiaan pestäkseen putkimiehen kengistä tulleita ruostetahroja. Lattiasaumat eivät olleet ilmeisesti silloin vielä tarpeeksi kovettuneet. Saumojen poisto noin neljän millimetrin syvyyteen kävi ihan näppärästi tällaisella harrastelijadremelillä. Hyviä timanttiteriäkin sai lähibiltemasta edulliseen 8.90 euron hintaan. Koneen pistin välillä jäähtymään parvekkeelle, ettei olisi leikannut kiinni. Valmiita kuvia kylppäristä sitten ensipostaukseen...
Jottei homma sairastellessa olisi mennyt ihan pelkästään pöntön ääressä vessan lattialla kykkien, vaihdoin välillä makkarin silkinhohtoisiin tunnelmiin...
 
 Makuuhuoneen silkkiverhot nimittäin olin muuton jälkeisenä talvena ripustanut paikoilleen tekemällä niihin vain pikataitokset Ikean silitettävän liimanauhan avulla. Nyt piti verhot pelastaa vuorittamalla. Silkki on sen verran herkkä materiaali, että aurinko polttaa sen lyhyessä ajassa huonoksi. Onneksi vahinkoa ei vielä ollut ehtinyt tapahtua. Verhojen vuorittamiseen olen löytänyt ideaalin materiaalin, vieläpä edullisen sellaisen, nimittäin Ikean Knoppa-lakanan. Ja sattuneesta syystä, jonka löydät täältä, minulla oli niitä muutama varastossa;)

Väliaikaisesti laskostetut verhot ylsivät sentin päähän lattiasta, nyt jätin ne ylipitkiksi.





Sängyn viereen sopivan korkeat yöpöydät löysin Ikeasta, nupit vaihdoin vain lasisiin Laura Ashleyn nuppeihin.

 Tällaisia juttuja siis tältä viikolta. Nyt laitan kylpyammeen silikonit vielä paikoilleen, ja sitten vietetään kellarissa tyttöjen iltaa. Pojat lähtivät katsomaan säbää.  Ihanaista viikonloppua toivotan teille kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Eteinen osa II

Aurinkoa perjantaihin, ihanaa naistenpäivää, pitsaperjantaita jne...  ja tervetuloa uudet lukijat! Edellisellä kerralla kuvailin portaikkoa ja pääeteistä, nyt käydään peremmälle "arkieteiseen", johon johtaa oveton aukko pääeteisestä. 
 Olisin halunnut tuohon oviaukkoon sellaisen seinän sisään menevän maitolasillisen liukuoven,  mutta se ei ollutkaan teknisesti mahdollista, koska lattiavalun yhteydessä sattui pieni kämmi, nimittäin lattialämmityksen jakotukkiputket tulivatkin puoliksi seinälinjan sisään... edellisessä postauksessa olikin jo kuva jakotukista, joka on tuon paneloidun lampputason sisällä. No, meneehän se noinkin, mutta tuo arkieteinen on tähän asti ollut paikka, jolla on kummallinen taipumus kerätä kaikki ne tavarat, joilla ei ole vielä lopullista paikkaa. Ehkä tuohon oviaukkoon voisi laittaa vaikka verhon, koska yleensä näkymä tasolle on huomattavasti akisempi kuin nyt;) Otin eteisen perusteellisen siivousurakan alle, ja vielä olisi siellä muutakin fiksattavaa... eli nämä ovat vasta pahimman raivauksen jälkeisiä `ennen urakkaa` -kuvia.

Tila toimii hyvänä apukeittiönä juhlien aikaan. Tarvittaessa sen voisi muuttaa kodinhoitotilaksi (kaapiston takana pesukonevaraus) tai vaikka sauna- ja pesuhuonetilaksi (jos esim. vanhana asutellaan vain yhtä kerrosta), koska lattia on vesieristetty. Kaikki tilan kalusteet ja sisustus ovat oikeastaan mattoja ja lamppua myöten Ikeasta. Vain laskosverhon kangas  L. Ashleyn. Laskeskelin, että Ikean kalusteilla saimme paljon järkevämmät vetolaatikkosysteemit edullisemmin, kuin jos olisimme ottaneet keittiötoimittajaltamme tavallisia epäkäytännöllisiä pöytäkaappeja hyllyillä ja sileillä lastulevyisillä perusovilla. Kokopuisia kalusteita emme olisi koko taloon pystyneet hintansa puolesta hankkimaan, niin ihania kuin ne olisivatkin olleet.
Maalatun tai pinnoitetun lastulevyn (hienommin sanottuna kalustelevyn) kohdalla on oikeastaan ihan sama mistä firmasta sen ottaa, koska samoilta tehtailta ne loppujen lopuksi tulee. Toki Ikean kalusteissa oli  kokoamisen vaiva, mutta olen ollut päätökseen erittäin tyytyväinen. Niitä voi koota paketti kerrallaan omassa tahdissaan, eikä asentamattomien osien säilytys vie tilaa.  Asennusvaiheessa kannattaa keittiövalmistajien tapaan käyttää kalusterunkojen saumoihin liimaa. Laatikkomekanismeissa on 25 vuoden takuu, mihin moni muu keittiötoimittaja ei pysty.


Vasemman reunan laatikoissa kausiasusteita. Käytössä olevat asusteet säilytetään pääeteisen liukuovikaapiston korilaatikostoissa. Keskellä olevissa neljässä korkeammassa laatikossa ovat talvisin lasten luistimet ja kypärät, kesällä pyöräilyvarusteet. Altaan alla olevassa vetokaapissa on astiat keräyslasille, pulloille ja paperille/pahville. Ylälaatikot kätkevät sisäänsä kaikenlaista miljoonasälää.

Arkieteisestä on ollut vielä sellainen fiilis, ettei sitä ole sisustuksen puolesta ihan loppuun asti jaksanut miettiä ja viimeistellä. Jokin pieni penkki voisi olla paikallaan seinälle läiskäistyn avonaulakon alle, mutta tilassa säilytettävät tuplavaunut vievät siltä vielä paikan. 

Kaksi metriä leveään tilaan mahtui juuri sopivasti Ikean korkea liukuovikaappi, jonka sisällä säilytetään kausi- ja harrastusvaatteita sekä laukkuja. Valkoinen kaappi on kengille. Rottinkikorissa kaapin päällä on kausikenkiä.



Kollaasikuvasta näette, minkälaista jälkeä tammiseen tasoon on tullut kastuneesta muovipussista. Olin hakemassa jo hiomakonetta esiin, kunnes päätin kokeilla vielä taikasientä --- ja lähtihän väri! Samoin lähti myös tason pintakiilto :(. Tasojen keltaisuuden poistamiseen pitäisi keksiä jotain. Ajattelin ensi alkuun testata, miten vaalea pigmentti toimisi yhdessä hartsipitoisen ja hyvin vettä sietävän Danish Oilin kanssa, jolla taso on käsitelty... pitää jostain vain hankkia sitä pigmenttijauhetta ja kokeilla ensin johonkin koekappaleeseen. Toivottavasti onnistuisi, koska en millään jaksaisi hioa kaikkia Danish Oil -kerroksia pois jonkun muun käsittelyaineen alta...

Hanan takaa on puuttunut edelleen välitilalaatat. Muuten keskeneräisyyttä ei ehkä edes huomaisi, mutta kun tuohon seinään on jäänyt yksi käyttämätön sähkörasian putki... Laattamalli on samanlainen kuin mihin niin monessa blogissa olen törmännyt, joten olen alkanut epäröidä asentaisinko niitä vai en. Sopisiko sittenkin joku muu paremmin? Mulle iskee helpommin sellainen "jotain muuta pitäis keksiä" -hinku kuin "tollanen on pakko saada" -tauti, jos näen jonkun jutun toistuvan monessa paikassa. Toisaalta tiedän, että ei noita samoja laattoja todellisuudessa niin monessa kodissa ole, koska blogit ja sisustuslehdet edustavat verrattain pientä otosta normikodeista. Nuo laatat olisi pitänyt saada siis jo ajat sitten seinään ennen kuin blogeissa rupesin seikkailemaan, niin en tällaisestakaan olisi keksinyt kehitellä ongelmaa itselleni... Tykkään niistä toki edelleen, mutta sopivatko ne tuohon?
Koskapa ne eivät vieläkään ole asennettuna, pääsette kertomaan mielipiteenne asiasta: laitanko laatat vai pitäisikö tilata lasit, ja laittaa niiden alle tapetti niin kuin keittiössämme on? Jos laitan laatat, aloitanko laatoituksen oven karmilistasta vai vasta pöytälevyn reunasta? Tarkoituksenani olisi käyttää tiililadontaa. Tällaisiin pähkäilyihin on kiva kysyä myös teidän näkemyksiä! Kiitos jo etukäteen:)


XXX

VillaVaahtokarkki


P.S. Sain muuten postista joitakin viikkoja sitten Talo&Koti -lehden pienen lukijakilpailupalkinnon. Ikinä ennen en mihinkään kilpailuun ole osallistunut, mutta tällä kertaa olisi voinut voittaa niin ihanan kahviautomaatin, että viimetingassa lähetin lehteen kuvan pojan automatosta säilytysideana. Ja yrittänyttä ei sentään ihan laitettu, koska posti toi tullessaan palkinnoksi julkaistusta kuvasta ihanan ohjekirjan suklaaleivoksista ja jälkiruoista. Säilytyksen `Grand idea` jäi sinne lähettämättä, kun en kerinnyt saada sitä valmiiksi... pitää miettiä, koska sen täällä paljastan;)